Sekoilua Hullun Jumalan Hovissa

Wormsin viemärit on vihdoinkin selätetty

KULTAAKULTAAKULTAAKULTAA!!!

Viimekertaisen epäonnisen reissun vuoksi pelaajakatras oli tällä kertaa vähän erilainen kuin viimeksi. Elendil Exelsior Aamutähdenvalo ja Markiisi Shobúbuun olivat muusta porukasta eksyneinä viettäneet aikaa Lé Pis de Bouillón -nimisessä vähemmän laadukkaassa majatalossa kaupungin köyhemmillä alueilla. Täältä he olivat onnistuneet värväämään seurueeseen mukaan uutta verta. Dimitri, tietäjä ja maagi, Frans, entinen kaupungin vartija joka oli selvinnyt suuresta hyönteishyökkäyksestä pari päivää aiemmin, sekä Mathias Müller, parantaja ja entinen lihanleikkaaja.

Koska kukaan aiemmasta ryhmästä ei ollut eksynyt tähän porukkaan, oltiin hieman hukassa, mitä pitäisi tehdä. Markiisi ratkaisi tilanteen äärimmäisellä viekkaudella. Hän kysyi vinkkejä majatalon isännältä, joka kertoi että kaupungin viemäreissä tapahtuu outoja ja sieltä oli hyökännyt 300 miestä tappaneen jättiläishyönteisen joukkio. Lähipöydän hämäräperäisennäköiset miehet taasen kertoivat markiisille, että Meduusana tunnettu vanha rouva on äärettömän rikas ja helppo kohde varkaille. Lisäksi jotkut idiootit olivat juuri myyneet Meduusalle helposti yli kuudentuhannen hopearahan arvoisen seinävaatteet kuudellasadalla. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätettiin ryhtyä selvittelemään viemäreiden arvoitusta, vaikka satumaiset rikkaudet Meduusan talossa olivatkin kovin houkuttelevia.

Lyhyen valmistautumisen jälkeen lähdettiin etsimään pääsyreittiä viemäreihin. Hyökkäysreitiksi valittiin joen uoma, josta hyttyset olivat nousseet maanpinnalle. Uomasta päästiin viemäriin ja viemärin puolella tulikin nopeasti vastaan Exelsiorille kovin tutun näköisiä hahmoja, Sepi ja Väinämö makasivat vedessä kuolleina. Lyhyen, huomaamattoman, hiljaisen hetken jälkeen ruumiilta kerättiin pois kaikki arvokas ja viemäreitä lähdettiin tutkimaan.

Satunnaisesti valittu suunta osoittautui jatkuvan juuri sinne minne edellinen ryhmä ei ollut vielä päässyt. Pari zombia ryömi pelaajia vastaan. Exelsior hoiti toisen, kuivalla maalla kävelleen helposti pois päiviltä ja ryhtyi tämän jälkeen putsaamaan asettaan ja haarniskaansa. Sillä aikaa muu ryhmä taisteli toista zombia vastaan henkihieverissä. Zombien lahtauksen jälkeen Mathias sitoi Fransin haavat ja matkaa jatkettiin eteläistä käytävää pitkin. Frans mursi nopeasti ruostuneen rautaportin ja käytävän päästä päästiin kiipeämään portaita ylös. Portaiden yläpäästä löytyi luukku jonkinlaisen ränsistyneen talon varastoon. Talosta löydettiin pieni vauva, joka konttasi pitkin lattiaa. Nopealla vilkaisulla Exelsior oli hyvin varma että kyseessä on demonivauva. Dimitri ei kuitenkaan löytänyt merkkejä taikuudesta, joten päätettiin tutkia asiaa tarkemmin.

Seikkailijat astuivat huoneeseen ja vauva hymyili tyytyväisenä jokellellen. Vauvan hymy oli erikoinen, vauvalla oli piskuruiset hampaat, jotka olivat kultaa. Markiisi nosti vauvan syliinsä, koska kyseessä oli varmasti rikkaiden hobittivanhempien hukkaama, tai kaapattu lapsi, jonka palauttamisesta olisi luvassa ruhtinaallinen palkkio. Kuitenkin samalla kun Markiisi tarttui lapseen, Markiisi tunsi myös vastustamatonta halua saada nuo arvokkaat kultaiset hampaat itselleen. Frans yritti murtaa oven, joka johti ulos talosta, se näytti johtavan takaisin kaduille. Dimitri tunsi olonsa aneemiseksi, joten hän lähti pienestä ovenrakosesta kohti Pis de Bouillonia lepäämään. Muu ryhmä päätti jatkaa viemärien arvoituksen selvittelyä, vauva mukanaan.

Portin avaaminen oli houkutellut lähistöllä harhailleen ghoulin paikalle. Haltijasotureita ei kuitenkaan ghoulit niin vain yllätä. Ghoulin loikatessa vedestä, se sai välittömästi monoa naamaansa, jonka jälkeen se hakattiin nopeasti palasiksi. Matka jatkui käytävää eteenpäin ja erään sivuhaaran perällä huomattiin zombien liikettä. Nämä jätettiin omiin oloihinsa, mutta hetkeä myöhemmin päätettiin palata päästämään nämäkin päiviltä Sepin miekan (Raper) huutaessa kostoa. Zombit ammuttiin, silvottiin ja hakattiin lopulliseen lepoonsa. Zombien takana käytävä laajeni hieman lisää ja lyhyen viemärikahlauksen jälkeen löydettiin jonkinlainen maagin laboratorio, sekä nyttemmin hyönteishyökkäyksen jäljiltä kuollut maagi, sekä pöydältä keskeneräinen zombi. Laboratoriosta löytyi myös pieni määrä arvoesineitä, pari kääröä ja neljä taikapulloa, sekä Markiisille hohtimet ja vasara…

Laboratorio päätettiin jättää pelaajien väliseksi salaisuudeksi ja Dimitri saisi tulla myöhemmin tutkimaan laboratorion tarkasti. Laboratoriosta löydettiin myös salakäytävä, joka johti toiseen, vielä tutkimattomaan paikkaan viemäreissä. Seikkailijat kiipesivät ylös lähimmästä viemäriaukosta ja löysivät itsensä hieman laadukkaamman majatalon edustalta. Paskainen ja pahanhajuinen ryhmämme marssi sisään majataloon ja ottivat käyttöönsä huoneita, ruokaa ja pesuvälineitä.

Markiisi jäi majatalon pääaulaan supisemaan jotakin kullasta ja muusta tärkeästä, muita tämä ei kiinnostanut, vaan he olivat jo syömässä. Lähistöllä ollut kääpiö kuuli kullan ja alkoi laulaa kääpiöiden kultalaulua. Markiisi vetäytyi huoneeseensa vauvan ja petollisen miespalvelijansa kanssa. Mitä maanisemmaksi ja ahneemmaksi Markiisin muuttui asetellessaan vauvaa sängylle, sitä toiveikkaammalta näytti myös Sompun hymy, vapaus oli selkeästi koittamassa. Markiisi tarttui vasaraansa ja hohtimiinsa, lähestyen vauvaa. Järjen viimeisten rippeiden tehdessä töitään ja kullanhimon vallatessa Markiisin mieltä, Markiisi putosi hetkeksi itkien polvilleen, samalla hetkellä Hullun Jumalan käsi kuitenkin puuttui peliin ja syöksi Markiisin hulluuden syvimpiin syövereihin.

Vasara hiljensi pienen jokeltavan olennon nopeasti. Veren roiskuessa suurissa kaarissa ympäri seiniä ja kattoa Markiisi huusi “KULTAAKULTAAKULTAAKULTAAKULTAA!!!” kuin kääpiö laulussaan. Samalla tämänkin peitti alleen Sompun mielipuolinen nauru ja tanssi, ensimmäisen vasaran humautuksen sinetöidessä Markiisin kohtalon. Hohtimien tehdessä töitään Markiisi ei voinut enää pidätellä oksennustaan, mutta jatkoi silti jalometallin erottelua pienistä turmelluista kasvoista. Kun viimeinenkin hammas oli irrotettu, veren, oksennuksen ja luunpalasten päällystämä Markiisi tuupertui nyyhkyttäen polvilleen, pienen pienet kultaiset hampaat käsissään.

Somppu seurasi sairasta näytelmää hullunkiilto silmissään, odottaenkuinka hänen vapautensa aika koittaisi vihdoinkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pettymyksen ulvonta raikui majatalossa kun vauvan ruumis alkoi sulaa kuin kynttilä kuumassa, veri valui pois lakanoilta, seiniltä ja lattialta kasaantuen ruumiin ympärille pieneksi lammikoksi, joka valui jälkiä jättämättä lattian rakosiin. Julmasta teosta jäi jäljelle vain vasaran lattiaan jättämä kolhu, kun se viimein putosi Markiisin otteesta, sekä se tärkein, arvokas kulta.

Järkytyksestä toivuttuaan Markiisi poistui yöhön hampaiden kanssa, Somppu perässään sadatellen. Aamun sarastaessa Markiisi palasi huoneeseensa, hullumpana ja vahvempana kuin ennen. Hän tuupertui sängylleen ja vaipui nyyhkien lyhyeen houreiseen uneen, joka ei tarjonnut lepoa, tai rauhaa. Unessa kuolleet kääpiöt tanssahtelivat Markiisin hauta-arkun ympärillä laulaen kullasta, samalla pienen vauvan kaivaessa tietään ulos vielä elävän Markiisin rintakehästä. Aamulla Markiisi jakoi muille seikkailjoille oudon suuren tuntuisen summan rahaa ja kertoi että vauva on nyt paremmassa paikassa. Muut kiinnittivät huomion Markiisin oudon riutuneeseen hahmoon, mutta pienintäkään merkkiä öisestä verityöstä ei tultaisi ikinä löytämään.

Comments

joona_kankare joona_kankare

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.