Sekoilua Hullun Jumalan Hovissa

Wormsin viemärit on vihdoinkin selätetty
KULTAAKULTAAKULTAAKULTAA!!!

Viimekertaisen epäonnisen reissun vuoksi pelaajakatras oli tällä kertaa vähän erilainen kuin viimeksi. Elendil Exelsior Aamutähdenvalo ja Markiisi Shobúbuun olivat muusta porukasta eksyneinä viettäneet aikaa Lé Pis de Bouillón -nimisessä vähemmän laadukkaassa majatalossa kaupungin köyhemmillä alueilla. Täältä he olivat onnistuneet värväämään seurueeseen mukaan uutta verta. Dimitri, tietäjä ja maagi, Frans, entinen kaupungin vartija joka oli selvinnyt suuresta hyönteishyökkäyksestä pari päivää aiemmin, sekä Mathias Müller, parantaja ja entinen lihanleikkaaja.

Koska kukaan aiemmasta ryhmästä ei ollut eksynyt tähän porukkaan, oltiin hieman hukassa, mitä pitäisi tehdä. Markiisi ratkaisi tilanteen äärimmäisellä viekkaudella. Hän kysyi vinkkejä majatalon isännältä, joka kertoi että kaupungin viemäreissä tapahtuu outoja ja sieltä oli hyökännyt 300 miestä tappaneen jättiläishyönteisen joukkio. Lähipöydän hämäräperäisennäköiset miehet taasen kertoivat markiisille, että Meduusana tunnettu vanha rouva on äärettömän rikas ja helppo kohde varkaille. Lisäksi jotkut idiootit olivat juuri myyneet Meduusalle helposti yli kuudentuhannen hopearahan arvoisen seinävaatteet kuudellasadalla. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätettiin ryhtyä selvittelemään viemäreiden arvoitusta, vaikka satumaiset rikkaudet Meduusan talossa olivatkin kovin houkuttelevia.

Lyhyen valmistautumisen jälkeen lähdettiin etsimään pääsyreittiä viemäreihin. Hyökkäysreitiksi valittiin joen uoma, josta hyttyset olivat nousseet maanpinnalle. Uomasta päästiin viemäriin ja viemärin puolella tulikin nopeasti vastaan Exelsiorille kovin tutun näköisiä hahmoja, Sepi ja Väinämö makasivat vedessä kuolleina. Lyhyen, huomaamattoman, hiljaisen hetken jälkeen ruumiilta kerättiin pois kaikki arvokas ja viemäreitä lähdettiin tutkimaan.

Satunnaisesti valittu suunta osoittautui jatkuvan juuri sinne minne edellinen ryhmä ei ollut vielä päässyt. Pari zombia ryömi pelaajia vastaan. Exelsior hoiti toisen, kuivalla maalla kävelleen helposti pois päiviltä ja ryhtyi tämän jälkeen putsaamaan asettaan ja haarniskaansa. Sillä aikaa muu ryhmä taisteli toista zombia vastaan henkihieverissä. Zombien lahtauksen jälkeen Mathias sitoi Fransin haavat ja matkaa jatkettiin eteläistä käytävää pitkin. Frans mursi nopeasti ruostuneen rautaportin ja käytävän päästä päästiin kiipeämään portaita ylös. Portaiden yläpäästä löytyi luukku jonkinlaisen ränsistyneen talon varastoon. Talosta löydettiin pieni vauva, joka konttasi pitkin lattiaa. Nopealla vilkaisulla Exelsior oli hyvin varma että kyseessä on demonivauva. Dimitri ei kuitenkaan löytänyt merkkejä taikuudesta, joten päätettiin tutkia asiaa tarkemmin.

Seikkailijat astuivat huoneeseen ja vauva hymyili tyytyväisenä jokellellen. Vauvan hymy oli erikoinen, vauvalla oli piskuruiset hampaat, jotka olivat kultaa. Markiisi nosti vauvan syliinsä, koska kyseessä oli varmasti rikkaiden hobittivanhempien hukkaama, tai kaapattu lapsi, jonka palauttamisesta olisi luvassa ruhtinaallinen palkkio. Kuitenkin samalla kun Markiisi tarttui lapseen, Markiisi tunsi myös vastustamatonta halua saada nuo arvokkaat kultaiset hampaat itselleen. Frans yritti murtaa oven, joka johti ulos talosta, se näytti johtavan takaisin kaduille. Dimitri tunsi olonsa aneemiseksi, joten hän lähti pienestä ovenrakosesta kohti Pis de Bouillonia lepäämään. Muu ryhmä päätti jatkaa viemärien arvoituksen selvittelyä, vauva mukanaan.

Portin avaaminen oli houkutellut lähistöllä harhailleen ghoulin paikalle. Haltijasotureita ei kuitenkaan ghoulit niin vain yllätä. Ghoulin loikatessa vedestä, se sai välittömästi monoa naamaansa, jonka jälkeen se hakattiin nopeasti palasiksi. Matka jatkui käytävää eteenpäin ja erään sivuhaaran perällä huomattiin zombien liikettä. Nämä jätettiin omiin oloihinsa, mutta hetkeä myöhemmin päätettiin palata päästämään nämäkin päiviltä Sepin miekan (Raper) huutaessa kostoa. Zombit ammuttiin, silvottiin ja hakattiin lopulliseen lepoonsa. Zombien takana käytävä laajeni hieman lisää ja lyhyen viemärikahlauksen jälkeen löydettiin jonkinlainen maagin laboratorio, sekä nyttemmin hyönteishyökkäyksen jäljiltä kuollut maagi, sekä pöydältä keskeneräinen zombi. Laboratoriosta löytyi myös pieni määrä arvoesineitä, pari kääröä ja neljä taikapulloa, sekä Markiisille hohtimet ja vasara…

Laboratorio päätettiin jättää pelaajien väliseksi salaisuudeksi ja Dimitri saisi tulla myöhemmin tutkimaan laboratorion tarkasti. Laboratoriosta löydettiin myös salakäytävä, joka johti toiseen, vielä tutkimattomaan paikkaan viemäreissä. Seikkailijat kiipesivät ylös lähimmästä viemäriaukosta ja löysivät itsensä hieman laadukkaamman majatalon edustalta. Paskainen ja pahanhajuinen ryhmämme marssi sisään majataloon ja ottivat käyttöönsä huoneita, ruokaa ja pesuvälineitä.

Markiisi jäi majatalon pääaulaan supisemaan jotakin kullasta ja muusta tärkeästä, muita tämä ei kiinnostanut, vaan he olivat jo syömässä. Lähistöllä ollut kääpiö kuuli kullan ja alkoi laulaa kääpiöiden kultalaulua. Markiisi vetäytyi huoneeseensa vauvan ja petollisen miespalvelijansa kanssa. Mitä maanisemmaksi ja ahneemmaksi Markiisin muuttui asetellessaan vauvaa sängylle, sitä toiveikkaammalta näytti myös Sompun hymy, vapaus oli selkeästi koittamassa. Markiisi tarttui vasaraansa ja hohtimiinsa, lähestyen vauvaa. Järjen viimeisten rippeiden tehdessä töitään ja kullanhimon vallatessa Markiisin mieltä, Markiisi putosi hetkeksi itkien polvilleen, samalla hetkellä Hullun Jumalan käsi kuitenkin puuttui peliin ja syöksi Markiisin hulluuden syvimpiin syövereihin.

Vasara hiljensi pienen jokeltavan olennon nopeasti. Veren roiskuessa suurissa kaarissa ympäri seiniä ja kattoa Markiisi huusi “KULTAAKULTAAKULTAAKULTAAKULTAA!!!” kuin kääpiö laulussaan. Samalla tämänkin peitti alleen Sompun mielipuolinen nauru ja tanssi, ensimmäisen vasaran humautuksen sinetöidessä Markiisin kohtalon. Hohtimien tehdessä töitään Markiisi ei voinut enää pidätellä oksennustaan, mutta jatkoi silti jalometallin erottelua pienistä turmelluista kasvoista. Kun viimeinenkin hammas oli irrotettu, veren, oksennuksen ja luunpalasten päällystämä Markiisi tuupertui nyyhkyttäen polvilleen, pienen pienet kultaiset hampaat käsissään.

Somppu seurasi sairasta näytelmää hullunkiilto silmissään, odottaenkuinka hänen vapautensa aika koittaisi vihdoinkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pettymyksen ulvonta raikui majatalossa kun vauvan ruumis alkoi sulaa kuin kynttilä kuumassa, veri valui pois lakanoilta, seiniltä ja lattialta kasaantuen ruumiin ympärille pieneksi lammikoksi, joka valui jälkiä jättämättä lattian rakosiin. Julmasta teosta jäi jäljelle vain vasaran lattiaan jättämä kolhu, kun se viimein putosi Markiisin otteesta, sekä se tärkein, arvokas kulta.

Järkytyksestä toivuttuaan Markiisi poistui yöhön hampaiden kanssa, Somppu perässään sadatellen. Aamun sarastaessa Markiisi palasi huoneeseensa, hullumpana ja vahvempana kuin ennen. Hän tuupertui sängylleen ja vaipui nyyhkien lyhyeen houreiseen uneen, joka ei tarjonnut lepoa, tai rauhaa. Unessa kuolleet kääpiöt tanssahtelivat Markiisin hauta-arkun ympärillä laulaen kullasta, samalla pienen vauvan kaivaessa tietään ulos vielä elävän Markiisin rintakehästä. Aamulla Markiisi jakoi muille seikkailjoille oudon suuren tuntuisen summan rahaa ja kertoi että vauva on nyt paremmassa paikassa. Muut kiinnittivät huomion Markiisin oudon riutuneeseen hahmoon, mutta pienintäkään merkkiä öisestä verityöstä ei tultaisi ikinä löytämään.

View
Wormsin kaupunki

Wormsiin päästiin vihdoinkin. Majoittuminen tapahtui laadukkaaseen Likaisten Nahkahousujen majataloon.

Ensimmäiseksi tehtäväkseen pelaajat päättivät selvittää mihin voisivat myydä arvokkaan oloisen seinävaatteensa. Lisäksi piti selvittää missä haltiapanssari saataisiin korjattua. Päätettiin pienen selvittelyn jälkeen suunnata kohti kaupungin parempia alueita. Sinne ei kuitenkaan paskaisina ja rääsyihin puettuina päästy. Uusi yritys majatalon pesualtaan ja läheisen räätälin kautta.

Tällä kertaa päästiin parempien ihmisten pirskeisiin mukaan ja suunnattiin kohti mattokauppiasta. Tämä ei kuitenkaan ollut halukas ostamaan mattoa, jonka ostaminen olisi vaatinut lähes koko vuoden liikevaihdon. Mattokauppias järjesti kuitenkin tapaamisen erään nimettömäksi jääneen keräilijän kanssa, tai tarkemmin hänen palvelijansa kanssa. Ryijy saatiin myytyä, samalla tosin kiinnitettiin huomiota myös erikoisiin pieniin meduusapatsaisiin hyllyllä, sekä huonetta koristaviin epäilyttävän realistisiin varaspatsaisiin, joilla kaikilla oli oudon järkyttynyt ilme. Tämän jälkeen vietiin korjattavaksi haltiapanssari. Paikallinen haltiaseppä, joka tosin osoittautui hopeasepäksi, lupasi hoitaa asian, aikaa tämä veisi muutamia päiviä.

Odotellessa kuunneltiin juoruja ja tutkittiin kaupunkia. Parin keskustelun jäljiltä selvisi, että kaupungin köyhemmissä osissa on tapahtunut outoja. Ihmisiä on kadonnut, joka oli normaalia, mutta ruumita ei löytynyt kaupungin joesta, tai sivukujilta, joka oli hyvin epänormaalia. Vinkin perusteella lähdettiin tutkimaan viemäreitä.

Viemäreissä vastaan tuli epäkuolleita. Zombit saatiin lahdattua, pyssyihin turvautuen. Tästä seuranneesta metakasta kuitenkin pelaajat saivat peräänsä hieman vaarallisempia vastustajia, jotka yllättivät ikävästi selän takaa. Ghoulien kanssa taisteltiin, vähemmän menestyksekkäästi, Väinämön oppipoika Pasi päätti näyttää taitonsa ja kutsua avukseen suuren pedon, joka selättäisi epäkuolleet kätyrit. Taika kuitenkin epäonnistui, maailmaan ryömi jonkinlainen hyönteismäinen olento, joka kääntyi välittömästi Pasia vastaan. Se piti portaalia auki suunniteltua pidempään ja maailmaan ryömi lopulta yhdeksän näitä voimakkaita taikoja käyttäviä hyönteisiä.

Sepi oli haavoittunut taistelussa ja onnekseen oli pyörtyneenä maassa, myös Isä Justus vaipui katatoniseen tilaan nähdessään interdimensionaaliset hirviöt. Muut nämä hyönteismäiset olennot repivät palasiksi, jonka jälkeen hallitsemattomina lähtivät tuhoamaan yllään olevaa kaupunkia. Pasin taian hiipuessa myös hirviöt kuitenkin hävisivät ja vaurioita kärsi lähinnä kaupungin köyhemmät osat.

Herättyään Isä Justus löysi rauniosta ystäviensä ruumiit, tavarat ja vielä jossain määrin hengissä olevan varkaan, Sepin. Justus rukoili Jumalaltaan apua Sepin haavojen parantamiseen. Justuksen viimeaikaiset teot eivät kuitenkaan olleet Jumalalle mieluisia ja Sepin vartalo alkoi valua verta joka puolelta, kyseessä saattoi toki olla myös HIV:n vaikutus. Justus koki uuden valaistumisen ja tajusi ettei minkäänlaista Jumalaa ole olemassa. Vihaten itseään siitä että on uhrannut koko elämänsä uskon levittämiseen ja kostoa vannoen, hän keräsi ystäviensä jäämistöt ja lähti nousemaan viemärin raunioista.

View
Lukkijumalan sokkelo

Jätettyään taakseen Algheimihin, seikkailijat päättivät lähteä kohti Wormsin kaupunkia, joka ainakin kartalla näytti olevan selkeästi suurin lähiseutuvilla. Elendil Exelsior Aamutähdenvalon johdolla päädyttiin kuitenkin vahingossa hyvin pienelle polulle, joka lopulta sekin kutistui olemattomiin. Pienen harhailun jäljiltä löydettiin maasta ammottava aukko, joka piti ehdottomasti tutkia.

Sisältä löydettiin jonkinlainen luolasto. Pienen harhailun jälkeen selvisi että luolasto on jonkinlaisen hämähäkkikultin tyyssija. Lisäksi huomattiin, että luolastossa suunnat heittelevät pahasti, vaikka kaikki kulmat ovat suoria ja lattia tasainen. Jonkinlaista ulottuvuuksilla leikittelevää taikuttaa on siis ilmassa.

Tämä ei kuitenkaan estänyt pelaajia raivaamasta koko kulttia pois tieltään. Raivaus aloitettiin kirjastonhoitajasta, joka tosin onnistui pariin kertaan komennustaioillaan pakottamaan ryhmän jäseniä pudottamaan aseitaan. Kirjastosta löydettiin myös käärö. Luolaston tutkimista jatkettiin, päätyen myös vankilaan, kulttilaisesta lepohuoneeseen, keittiöön, jossa oli jännä oman selän taakse aukeava ovi, sekä lopulta kulttilaisten suureen saliin.

Salissa muutama kulttilainen messusi jonkinlaisessa transsissa kuilun ympärillä. Kulttilaiset lahdattiin, osa tiputettiin kuiluun. Tämän jälkeen päästiin tutkailemaan tarkemmin huoneesta löytyviä tavaroita, joihin lukeutui muun muassa haltiahaarniska, aarrearkku, sekä hyvin arvokkaan näköinen seinävaate. Tavaroita tutkiessa jäi kuitenkin huomaamatta kun valtava ihmisen ja hämähäkin välimuoto ryömi ylös kuilusta. Tämäkin peto saatiin kuitenkin taisteltua lopulta hengiltä.

Luolan koluamista jatkettiin vielä hetki. Löydettiin häpäisty temppeli, jonka alta löytyi myös jokin vanha kirja, josta ei vielä tarkemmin saatu selvää. Lähistöltä löydettiin myös umpeen teljetty ovi, joka toki avattiin. Huoneessa olleet pari hämähäkkiä tuottivat pelaajille yllättävän paljon ongelmia ja Petrin kääpiö Drak haavoittui vakavasti, joskin haavoittuminen tapahtui pääasiassa Sepin ansiosta, kun tämä seivästi hämähäkin kanssa painivan kääpiön miekallaan. Hämähäkit teilattiin ja ryhdyttiin hoitamaan kääpiötä. Väinämö vastusti kovasti taikajuomapullon tuhlaamista johonkin kääpiöön ja päätti yrittää ensiapua. Kuten joskus aiemminkin, Villen hahmot eivät osaa auttaa kääpiöitä. Kriittinen epäonnistuminen ja Väinämö ihmetteli käsissään kääpiön sisäelimiä.

Tästä juurikaan masentumatta ryhmä päätti etsintänsä, keräsi loottinsa matkaan ja suuntasivat taas kohti Wormsia…

View
Jatkoa Algheimin myrkytetylle vedelle

Pelaajat päättivät palata kaupunkiin huomaamattomasti Algheimin kaivojen kautta. Kaivoissa kohdattiin suuri haltijasoturi [Elendil Exelsior Aamutähdenvalo], joka lyöttäytyi mukaan porukkaan. Lisäksi tavattiin lyhytikäiseksi jäänyt Jhohan, paikallinen kirkon pappi. Kaupungissa vietettiin yö kirkossa, koska pelättiin majatalon isännän juonivan jotakin. Jotakin tapahtui myös kirkossa, Ulrika ja Markiisi löysivät toisensa todella tehokkaiden silmäniskujen saattelemina.

Häät päätettiin viettää heti, koska oltiin valmiiksi kirkossa, pappi Jhohan oli paikalla ja Väinämöllä oli sopivasti sormukset muassaan. Vihkimistapahtuma oli nopeahko, mutta jälkiiseuraamuksina Markiisin sormeen päätyi se kirotumpi kahdesta taikasormuksesta. Markiisi olisi nauranut itsensä hengiltä, onnellisena, mutta Markiisin onneksi Sompun äly leikkasi taas terävästi kuin veitsi, jolla hän katkaisi Markiisin sormen, jossa kirottu sormus oli. Tilanteen rauhoituttua muut joivat itsensä tainnoksiin ja Markiisi ja Ulrika pyhittivät liittonsa häpäisemällä kirkon alttarin, kastemaljan, kynttilät, penkit, sakastin, saarnatuolin ja kaiken muun minkä jotenkin voi seksiin liittää.

Villin yön jälkeen lähdettiin vielä kerran kaivoon selvittelemään mikä kylää vaivaa. Löydettiin jotakin maagista ainetta veteen vuotava ovi, jonka Wilhelmin kätyrit olivat räjäyttäneet irti vanhasta kammiosta. Kammiosta löydettiin myös kolme patsasta, jotka kuvastivat varasta, maagia ja epäkuollutta maagia. Maagin pää oli pudonnut, tai murrettu paikaltaan. Patsaiden keskellä oli alttari, jolla lepäsi kultainen vaaka, joka oli kallellaan toiseen suuntaansa voimakkaasti. Yrityksistä huolimatta vaakaa ei saatu suoraan, joten se päätettiin vääntää väkisin irti alttarista, onhan se kuitenkin arvokas… Irrottamisen jälkeenkään vaaka ei suostunut kääntymään, tämä jääköön selvitettäväksi myöhemmin.

Matkalla pois kaivosta, päätettiin puhdistaa kaivon vesi, tätä yrittivät yhdessä Isä Justus ja Pastori Jhohan. Jotakin meni kuitenkin vikaan, vesi ei puhdistunut ja Jhohan muuttui puuksi. Paikalta poistuttiin vähin äänin. Pelaajat kävivät vielä vinkkaamassa Walter Malotkille tapahtuneesta ja lähtivät pois kaupungista, toiveikkaina kohti uusia seikkailuja…

View
Algheimin myrkytetty vesi

Pelaajat palasivat kaupunkiin voittajina Tonttukuninkaan luolista selvinneinä, mukanaan valtavat määrät aarteita. Heidän poissaollessaan kaupungissa oli tapahtunut jotain ja osa kaupungin ihmisistä oli alkanut sairastua jonkinlaiseen kuumetautiin. Parin päivän sairastelun jälkeen silmät alkavat punottaa ja iho kalveta. Pari päivää lisää ja ihmisen käytös alkaa muuttua aggressiivisemmaksi ja sekavaksi.

Koska pelaajien saapuessa paikalle, aikaa ei ollut kulunut vielä paljoa, oireita oli harvoilla ja nekin lähinnä kuumeilua. Huhuja kaupungilla kuitenkin liikkui paljon. Maanviljelijä oli myrkyttänyt kaivon lampaanpaskalla, tornissa asuva Wilhelm Gradl oli myrkyttänyt kaivon noituudella, kylähullun mukaan lampaat vaanimisen ohessa levittivät tautia. Pienen kyselyn jälkeen majatalon isännältä Werner Oepkelta selvisi, että paikallinen kylähullu Johann Keehlerr oli sairastunut. Asiaa lähdettiin kysymään kylähullulta välittömästi.

Johann kertoi hieman sekavia tarinoita siitä, kuinka hän oli vierailemassa Hans Kellsin maatilalla ja lammas oli päässyt puraisemaan häntä. Ulrika tiesi kyllä että paikallinen kylähullu on vaahdonnut lampaista jo pitkään. Pastori Salisma antoi Johannille kokeilumielessä hieman taikajuomaa, jota oli uutettu Tonttukuninkaan luolista löytyneistä kukista. Kukka aiheutti miehelle huomattavan selväjärkisen hetken ja tämä kertoi että maanviljelijä Hans Kellsin koira oli purrut häntä. Johann yritti myös kertoa pelaajille, ettei koira liity kuumeeseen mitenkään, koska purema on vanhempi, mutta tässä vaiheessa pelaajat olivat jo innokkaasti matkalla tutkimaan Hanssin farmia epäilyttävien lampaiden ja vaarallisten koirien varalta.

Hanssin farmia lähestyttiin varovaisesti nuuskien. Salisma päätti kuitenkin että päiväsaikaan on fiksumpaa mennä koputtelemaan ovelle. Hans avasi oven ja pienen juttutuokion jälkeen selvisi, että Johann vaanii hänen lampaitaan useinkin öisin housut kintussa, kerrankin koira oli saanut ikävän ketterän kylähullun kiinni. Hans tiesi myös kertoa, että läheisessä tornissa asuva Wilhelm on todennäköisesti sekaantunut asiaan jotenkin, tornissa oli näkynyt valonvälkettä, joka ei kunniallisille ihmisille sovi. Asiaan liittyi myös varmasti majatalon isäntä Werner, joka oli torniasukin hyvä ystävä. Syytöksiä noituudesta satoi myös Wilhelmin suuntaan. Seuraavaksi käväistiin tornilla heikoin tuloksin. Yöhön asti odoteltiin, mutta ketään ei näkynyt.

Yöksi päätettiin palata majataloon nukkumaan. Vahtivuorossa ollut Ernst Bluemke ei todennäköisesti olisi päästänyt sekalaista seurakuntaa kaupungin portista sisään, mutta kaikkien onneksi tunnisti Ulrikan paikallisiksi. Samalla selvisi, että Ernstin veli oli lähtenyt Gradlille töihin muutamia päiviä sitten, sen suuremmin ilmoittelematta. Gradl oli kiertänyt kaupungilla, kaivannut työntekijöitä ja kadonnut taas kolme miestä mukanaan. Miehistä ei ollut sen jälkeen kuultu, mutta asiaan ei sen suurempaa huomiota oltu kiinnitetty. Gradlilla oli ollut vastaavia projekteja ennenkin.

Kaupungin kaivoa päätettiin vielä tutkia yön pimeydessä. Pienen testin jälkeen todettiin kaivon olevan n. 80cm syvä. Salismaa oltiin juuri laskemassa kaivoon kun kaupungin vartija päätti tulla häiritsemään toimia. Salisma jouduttiin nostamaan kaivosta ja ryhmä palasi majataloon nukkumaan. Majatalon emäntä Kathe Oepke kävi varoittamassa yöllä Salismaa miehensä suunnitelmasta myrkyttää seikkailijat, jotta nämä eivät tunkisi nenäänsä syvemmälle WIlhelmin tutkimuksiin.

Aamun sarastaessa päätettiin jatkaa tutkimuksia. Selvisi että myös paikallisen aatelisen Walter Malotkin vaimo on sairastunut samaan tautiin kuin jotkut muutkin kaupungin asukkaista. Malotkin puheille pyrittiin kovin keinoin, mutta vartijoita oli hieman liikaa. Tilanteesta selvittiin kuitenkin täpärästi ilman suurempaa tuhoa, tai porttikieltoa kaupunkiin, mistään ei ollut todisteita. Kaupunkia kierrellessä selvisi myös, että Johann Keehlerrin tilanne oli huononemaan päin, hän käyttäytyi vielä oudommin kuin aiemmin ja oli hieman väkivaltainen. Kaivon tutkimista päätettiin yrittää uudelleen samana yönä, paikalliset kerjäläiset järjestivät vartijoille tekemistä Willem Winzenin johdolla. Kaivoon päästiin laskeutumaan rauhassa ja sieltä löydettiinkin käytäviä. Matka suunnattiin välittömästi kohti Gradlin tornin suuntaista käytävää.

Hieman käytävää edettyään pelaajat kuulivat taistelun ääniä, tai lähinnä jonkun armonpyytelyä oudolla kielellä, joka todennäköisesti oli haltiakieli. Pelaajat löysivät käytävän sivuhaaran, joka oli huone. Huoneessa kaksi hyvin kalvakkaa ja punasilmäistä miestä ahdisteli vielä jossain määrin hyväkuntoista, mutta hieman kellertävää ja pyylevää miestä. Oudosti käyttäytyvät zombimaiset ilmestykset lahdattiin rivakasti. Pelastettu mies esitteli itsensä Watanabe Nioksi, nöyräksi varkaaksi. Watanaben avustuksella matkaa kohti tornia jatkettiin, toisesta huoneesta kerättiin matkaan mysteerisieniä ja -hometta, sekä pari räjähdettä.

Torniin päästiin sisälle luolastosta viinikellarin kautta. Watanabe tiesi kertoa, että Wilhelm oli palkannut kolme miestä kaivuutöihin, joiden lopputuloksena oli päädytty kaupunginalaisiin unohdettuihin katakombeihin, jotka myös kaivona nykyisellään toimivat. Tornia lähdettiin tutkimaan varovasti, ylöspäin edeten. Kellarista löydettiin pullo taikajuomaa. Toisessa kerroksessa kuultiin oven takaa askeleita, sekä myöhemmin jonkun kirkaisu. Watanabe lähti tutkimaan asiaa tarkemmin oven kautta hiipimällä. Huoneessa hyvin ruma ja suuri mies kidutti jotakuta hehkuvilla metallitangoilla (keppejä, ei kalsareita). Sankarillisesti Watanabe tarttui jouseensa ja tähtäsi miehen selkään. Nuoli osui, mutta vaikutus ei ollut aivan toivottu.

ZEBULBAAAA!!!” kuului huuto ja tämä puolipeto katseltuaan ympäri huonetta hyökkäsi kohti Watanabea. Muu ryhmä säntäsi apuun. Seikkailijat onnistuivat, kuin onnistuivatkin lopulta tappamaan Zebulban ilman tappioita. Hieman kärsittiin kuitenkin vaurioita ja Väinämö menetti tajuntansa, seikkaillen jonkin aikaa savuna ilmassa. Väinämö havaitsi myös taistelun alkuvaiheessa, että yläkerrassa tehtiin merkittäviä taikoja.

Taistelun jälkeen Zebulban suuri nuija kerättiin talteen ja Watanabe suuntasi jälleen kohti ylempää kerrosta, joka osoittautui ylimmäksi kerrokseksi. Kurkistus huoneeseen paljasti, että huoneessa makasi mustaan kaapuun pukeutunut mies, jonka pää oli kadoksissa. Huoneesta kuului myös outoja lätsähdyksiä ja tömäyksiä, joista yksi kuului lähes oven vierestä, oven raon peitti limainen nahka. Watanabe otti jalat alleen. Pelaajaryhmä päätti että hirviön tarkempaa olemusta ei lähdetä selvittämään. Zebulban pää irrotettiin ja räjähdepanos tungettiin hänen suuhunsa. Pää heitettiin hirviön huoneeseen ja tämän jälkeen tornista juostiin pois parasta mahdollista vauhtia, Väinämön tajutonta ruumista kantaen. Panos räjähti samalla hetkellä kun pelaajat poistuivat pääovesta. Pieni kivisade ei kuitenkaan tappanut ketään, paitsi ehkä sen hirviön, joka ylimmässä kerroksessa vaelsi, sekä kidutetun miehen. Puolitoista ylintä kerrosta tornista sortui.

Matkaa jatkettiin kohti Hans Kellsin maatilaa, josta toivottiin löytyvän suojaa. Hans oli jo pihalla varsijousensa kanssa valmiina ja onnellisena. Tornissa oli selkeästi käytetty pimeää magiaa. Hans lähti kaupunkiin hälyttämään apua ja seikkailijat jäivät maatilalle nuolemaan haavojaan. Tästä jatketaan seuraavalla kerralla…

View
Tonttukuninkaan Luolan Arvoitus

Brunhilde keskittyi pesänrakennukseen oltuaan 13 kuukautta raskaana ja oli näin poissa pelistä. Samalla seurueeseen lyöttäytyi kääpiö Ilsa ja pastori Salisma apureineen. Lähiseudulla oli jälleen toiminut joukkio ryöväreitä. Pelaajat päätyivät auttamaan paikallista väestöä ongelmissaan. Rosvojen piilopaikka vanhoissa kääpiöluolissa löydettiin. Sisään päästiin seurueessa mukana olleen kääpiön ansiosta nopeasti.

Pienen tutkimisen jälkeen törmättiin ensimmäiseen neljän vartijan ryhmään. Vartijat hoidettiin nopeasti pois päiviltä, sillä vartijat olivat n. 20cm korkeita melko puolustuskyvyttömiä tonttuja. Myös outoa kukkapenkkiä tutkittiin laihoin tuloksin. Ryökäleiden päämajaa etsittäessä törmättiin myös kääpiöiden vanhaan valtaistuinsaliin, jonka ovet aukesivat edeltävästä sarjakuvasta tutuin metodein, lick-lick-tug-tug… jne. Valtaistuinsalista löytyi aarrearkussa piileskelevä hiisi, sekä samasta arkusta mittaamattoman arvokas kultainen fallos. Lisäksi löytyi avain lähistöllä olleeseen lukittuun oveen. Oven taakse ketku pelinjohtaja oli asettanut toisen oven, joka aukesi mekanismilla, johon pappismies menetti yhden sormistaan, tämän oven takana oli umpikuja… siitäs saivat…

Tämän jälkeen löytyikin suht pian tontturyökäleiden jopa puolitoistametriä korkeat vahtitornit. Toinen torneista murskattiin, toisen henkilökunta seivästettiin julmasti miekalla. Tämän jälkeen juuri mikään ei enää seissyt sankareidemme ja kulta-aarteen välissä. Paitsi tonttujen linnake, metrin korkuisine muureineen, joiden takaa tonttujen kuningas ohjasti 20 tontun sotajoukkoaan. Ryhmän velho ampui kuningasta nuolella ja nukutti suurimman osan muusta porukasta. Jäljelle jääneet tapettiin, jos eivät pakoon päässeet. Tämän jälkeen kääpiö kaivoi hakkunsa esiin ja murskasi koko linnakkeen palasiksi. Raunioista saatiin kaivettua ryöstösaalis, joka sisälsi kultaa ja pari perunaa. Viimeiseksi käytiin vielä lahtaamassa tonttumaagi unohtuneesta huoneesta, jossa tontut kasvattivat ruokakasveja.

Saalista kertyi sen verran, että jokaiselle pelaajalle kertyi expaa ruhtinaalliset 520. Kaikille jäi paha mieli, eli hyvin meni! Ensi kerralla sitten taas perinteisempi total party kill. Lievästi epäonnistuttuaan pahuuden haistelussa lähinurkilta, Salisma löysi uuden jumalan, Zag’Shmd, joka vaati joko kääntymistä uskoonsa, tai Salisman sielua.

View
Tästä alkaa
Kampanjablogi

Täältä löytyy jatkossa peliraportit ja muuta oleellista

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.